Taidon oppiminen ei ole ikäsidonnaista

Fyysisten taitojen kohdalla taitoelementti, koordinaatio tai suoritustekniikka on olennainen tekijä suorituksen kannalta, ja taitoharjoittelua tehdään paljon lajista riippumatta. Balettitanssija harjoittelee pliétä, taitoluistelija kolmoishyppyä omaan pyörimissuuntaansa ja sirkustaiteilija käsinseisontaa tullakseen taitavammaksi, sulavammaksi – tai pitääkseen taitoa yllä. 

Taidon oppimiseen liittyykin paljon uskomuksia. Joskus virheellisten uskomusten mukaan toimiminen vaikuttaa lähestulkoon taikauskolta. Käsinseisontaa on toistettava joka ikinen päivä, koska muuten viikon päästä on tullut takapakkia. Kuulostaako tutulta? #circuseverydamnday? 

Mutta ovatko balettitanssijat taitavia siksi, että he toistavat paljon perusharjoituksia, tai että he ovat aloittaneet niin nuorina? 

Eivät ole. He ovat taitavia siitä huolimatta. 

Ensinnäkin, useassa taitopainotteisessa lajissa harjoittelupolku eksperttiyteen perustuu erityiskoulutusryhmiin. On aloitettava lajin harjoittelu aikaisin, jotta voi päästä kilpa- tai erityiskoulutusryhmiin, koska niihin ei enää pääse aikuisiällä. Parasta valmennusta puolestaan saa ainoastaan kilpa- tai erityiskoulutusryhmässä. Tämän takia voi vaikuttaa siltä, että ollakseen taitava telinevoimistelussa on aloitettava nelivuotiaana.

Toisekseen, rutiinien toistaminen ei kehitä taitoja, aivoja eikä erityisesti ominaisuuksiakaan. Oppimista tapahtuu ainoastaan silloin, kun oppija altistuu tilanteelle, jossa hänen tulee kuroa ympäristön asettamat vaatimukset kiinni. Oppiminen perustuu aina tälle ympäristön vaatimusten ja yksilön suorituskyvyn väliselle ristiriidalle. Niinpä saman ja tutun liikeradan toistaminen ei oikeastaan kehitä edes sitä liikerataa siinä vaiheessa, kun liike on riittävän tuttu. Tämä koskee sekä lapsia että aikuisia.

Ikä ei suinkaan ole hidaste oppimiselle. Päinvastoin. Usein aikuisten oppimismenetelmät ja keskittymistaidot ovat paljon parempia kuin lapsilla. Lisäksi jotkin aivoalueet eivät ole täysin kehittyneet vielä aikuisikään mennessä. Aivojen käytön kapasiteetti siis kasvaa aivoalueiden fyysisen kehittymisen myötä pitkälle aikuisuuteen asti, ja uusia aivosoluja kasvaa vielä 100-vuotiaillakin ihmisillä. “Olen jo sen ikäinen, että en voi oppia tätä”-ajatuksen voi heittää suoraan romukoppaan.

Miksi käsinseisonta ja muut erikoistuneet taidot vaikuttavat katoavan helposti? 

Pitkälle erikoistuneet taidot vaikuttavat erilaisilta muihin arkisiin taitoihin verrattuina. Ilmeisesti tähän perustuu ajatus siitä, että erikoistuneiden liikuntataitojen harjoittelu menee ihan eri tavalla kuin arkisempien taitojen. 

Pyörälläajo on varmasti klassisin esimerkki taidosta, jota ei opetella joka kevät uudestaan. Otetaan esimerkiksi tällä kertaa joku vähän monimutkaisempi taito, kuten vaikkapa kymmensormijärjestelmällä kirjoittaminen (fun fact: hienomotorisesti kaikkein vaikeimmat taidot liittyvät kirjoittamiseen ja piirtämiseen, näppäimistöllä tai ilman). Te, jotka osaatte tämän jalon näppäilemisen taidon – vaikka välissä olisi useampi kuukausi ilman kirjoittamista – ette joudu opettelemaan uudestaan sitä, millä sormella painat s-kirjainta. Pystyt palauttamaan sen tietoisuuteesi vaikka ilman näppäimistöä. Niin, vasemman käden nimettömällä. 

Palataan erikostuneisiin liikuntataitoihin. Niiden katoaminen on paljon kouriintuntuvampi ilmiö kuin pyörälläajo tai näppäimistön näpyttely, sillä liikuntataidot ovat niin sidottuja fyysiseen suorituskykyyn. Esimerkiksi käsinseisonta vaatii jonkin verran olkanivelten työntövoimaa hyvin kapealla sektorilla. Niinpä, jos kaiken voimaharjoittelun jättää kuukaudeksi, on ymmärrettävää tuntea pientä liikunnallista heikkoutta uuden harjoitteluvaiheen alkuvaiheessa. 

Sen minkä motivoituneena ja implisiittisten metodien kautta oppii, sen vanhana taitaa

Taidon pysymistä on tutkittu liikuntatieteissä mitättömän vähän siihen nähden, kuinka olennainen aihe on. Sitä on tutkittu vähän lähinnä sotilasalalla, mutta tutkimusryhmät ovat pieniä ja tutkimusasetelmat eivät ole kovin hyödyllisiä liikuntataitojen kannalta. 

Lingvistiikan alalla tutkimusta on kuitenkin tehty laajasti, ja kielenoppimista koskevan tutkimuksen perusteella voidaan tehdä valistuneita päätelmiä. Samoin joitain viitteitä saadaan fyysisten ominaisuuksien säilymistä koskevasta tutkimusaineistosta. 

Lopputulema on, että taitojen pysyvyyteen vaikuttavat kolme päätekijää: 

1. Motivaatio opittavaa asiaa kohtaan.  Hyvä sisäinen motivaatio johtaa hyvään taidon pysyvyyteen. Mitä enemmän opeteltava asia kiinnostaa ja mitä henkilökohtaisempi suhde opeteltavaan taitoon on, sen parempi pysyvyys.
2. Käytetyt oppimismenetelmät opetteluvaiheessa. Implisiittinen eli tiedostamaton oppimismenetelmä johtaa hyvään taidon pysyvyyteen. Tiedostettu, ulkoapäin ohjattu ja hierarkkinen opiskelu ei johda erityisen hyvään taidon pysyvyyteen – eikä yleensä kovin hyvään motivaatioon.
3. Taidon suorittamiseen vaikuttavat taustatekijät. On ymmärrettävää, että jos taidon suorittaminen vaatii tietyn voimaelementin, on voimaominaisuuksien oltava kunnossa. Muita esimerkkejä taustatekijöistä ovat vireystila, sosiaalinen ympäristö ja stressitekijät. Esimerkiksi tutulla harjoitussalilla tehty takaperinvoltti on yleensä paljon helpompi kuin vieraalla esiintymislavalla.

Mikä puolestaan ei vaikuta taidon pysyvyyteen? 

1. Se, onko taito opittu lapsena vai aikuisena. Itse asiassa vaikuttaa siltä, että aikuisena opituilla taidoilla on parempi pysyvyys. “Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa”-sananlasku ei pidä ainakaan automaattisesti paikkaansa. 
2. Taidon rutiininomainen toistaminen. Jo hyvin hallitun taidon tuominen tietoiseen mieleen saattaa jopa tuoda mukanaan vakavia ongelmia. Esimerkiksi pesäpallon “lautaskammo”-ilmiö on lopettanut monen huippulukkarin uran. Siinä ennen tiedostamattomassa mielessä ollut syöttöliike on tuotu tiedostettuun mieleen sellaisella tavalla, että rento ja tarkka suoritus on muuttunut kömpelöksi ja epätarkaksi. 
3. Se, kuinka kauan taukoa on pidetty. Yllättävää sinänsä, tauon pituudella ei vaikuta olevan suurta merkitystä taidon pysyvyyden kannalta. Oppimismenetelmä ratkaisee enemmän. Useissa tilanteissa taito myös paranee tauon aikana. Tämä ilmiö liittyy tiedostamattomiin prosesseihin ja siihen, että oppimisen aiheuttama muutoksen tapahtuminen aivoissa kestää keskimäärin muutaman viikon. 

Tauko tekee hyvää

Kannattaa rohkeasti pitää taukoa. Eivät taidot mihinkään häviä. Vaikka pitäisitkin kuukauden taukoa jonkun tietyn taidon harjoittelusta, ja kuukauden päästä olo olisi vähän ruosteinen, normaali suoritustuntuma palaa nopeasti. Varsinkin, jos olet pitänyt tarvittavista fyysisistä ominaisuuksista huolta. 

Sen sijaan suosittelen jonkin uuden taidon opettelua tauon aikana – ehkä jopa mahdollisimman erilaisen taidon. Siitä on luultavasti hyötyä muihinkin osaamiisi taitoihin. 

Lisätietoja

Epstein: Range (2019)

Jaakkola: Liikuntataitojen oppiminen ja taitoharjoittelu (2010)

Jaakkola, Liukkonen & Sääkslahti (toim.): Liikuntapedagogiikka (2017)

Kalaja: Taitotohtori-blogi, kts. www.taitovalmennus.info/taito

Antonen & Hellgren: Implisiittisen motorisen oppimisen vaikutus taidon kehittymiseen ja säilymiseen paineenalaisessa tilanteessa kokeneilla oppijoilla